Sielu on olemassa – Totuus ihmissielusta Raamatussa

Mitä Raamattu opettaa ihmissielusta?

Ihmissielu on teologinen keskustelunaihe ympäri maailmaa. Monet maailman uskonnot, mukaan lukien kristinusko, tutkivat erilaisia sieluun liittyviä kysymyksiä ja tulkitsevat niitä omilla tavoillaan. Tänä päivänä on kuitenkin vaikea löytää sellaista oppia tai saarnaa, joka olisi ehdoton, vakuuttava ja johdonmukainen, ja joka tarjoaisi meille varmat vastaukset kaikkiin kysymyksiimme.

Me voimme kuitenkin löytää vastaukset kaikkiin ihmissielua koskeviin kysymyksiin Raamatusta, koska Raamattu on ihmissielut luoneen Jumalan sanoma ihmiskunnalle. Mitä Raamattu sitten opettaa meille ihmissielusta? Vanha testamentti, joka kirjoitettiin ennen Kristuksen tulemista maan päälle, valottaa sielun totuutta kuin hämärä kuunvalo yöllä. Uusi testamentti puolestaan paljastaa sen selvästi kuin päivällä paistava auringonvalo.

Onko ihmissielu ruumiin elämä tai energia?

Jotkut ihmiset ymmärtävät totuuden ihmissielusta täysin väärin ja keskittyvät pelkästään Vanhan testamentin sanoihin. He väittävät, että sielu on ihmisruumiin elämä tai energia, joka on olemassa vain osana ihmisruumista. Niinpä heidän teoriansa mukaan ihmisen ruumiin kuollessa myös hänen sielunsa lakkaa olemasta ja katoaa. Voimme kuitenkin helposti huomata, että tämä ei pidä yhtä Raamatun opetusten kanssa.

1. Mooseksen kirja 2:7 Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.

Raamattu todistaa, että ihminen luotiin maan tomusta ja elämän hengestä. Maan tomu tarkoittaa ihmisen ruumista ja elämän henki hänen sieluaan. Tässä jakeessa meidän on tärkeää huomata, että ihmissielu ei syntynyt ruumiin luomisen yhteydessä, vaan se on erillinen osa, jonka Jumala puhalsi ruumiiseen. Kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa palaa maahan, ja sielu palaa Jumalan luo.

Saarnaajan kirja 12:7 Tomu palaa maahan, josta se on tullutkin, ja henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

Meidän ruumiimme siis tulee jälleen maaksi, koska maasta se on tullutkin, mutta sielumme jatkaa olemassaoloaan henkisessä maailmassa, Taivasten valtakunnassa Jumalan luona. Toisin sanoen, koska näiden kahden alkuperä on eri, myös niiden määränpää on lopulta eri.

Jos sielu tarkoittaisi vain ruumiin elämää tai energiaa, silloin ihmisvanhempamme, jotka synnyttivät meidän ruumiimme, olisivat synnyttäneet myös meidän sielumme. Raamattu kuitenkin todistaa selvästi, että on olemassa erikseen ”maalliset isämme” ja ”henkien Isä”.

Kirje heprealaisille 12:9 Meillä oli kurittajina maalliset isämme, ja heitä me kunnioitimme. Emmekö paljoa ennemmin olisi alamaisia henkien Isälle, että eläisimme?

”Henkien Isä” viittaa Jumalaan, meidän sielujemme Isään. Ihmissielu on siis Jumalan luoma, eikä sen olemassaolo riipu meidän maallisista isistämme, joiden kautta olemme saaneet maalliset ruumiimme. Siksi Raamatun todistama sielu ei ole ruumiin elämä tai energia, joka syntyy yhdessä ruumiin kanssa, vaan erillinen kokonaisuus, joka elää edelleen myös ihmisen ruumiin kuoleman jälkeen.

Sielu jatkaa olemassaoloaan myös ruumiin kuoleman jälkeen

Jeesus opetti, että ihminen voi tappaa ruumiin, mutta ei sielua. Niinpä ihmissielu voi olla olemassa myös erillään ruumiista ja jatkaa elämäänsä, vaikka maallinen ruumis kuoleekin.

Matteuksen evankeliumi 10:28 Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Myös Jeesuksen opettamat apostolit, kuten Johannes ja Pietari, todistivat Raamatussa, että ihmissielu elää edelleen, vaikka ruumis kuolisi. Katsokaamme heidän todistuksiaan Raamatussa.

Johanneksen ilmestys 6:9–11 … näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli surmattu Jumalan sanan ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. He huusivat kovalla äänellä: ”… sinä, pyhä ja tosi Valtias…

1. Pietarin kirje 3:19–20, 4:6 Hengessä hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin olivat tottelemattomia, kun Jumala pitkämielisesti odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia… Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi…

Apostoli Johannes näki näyssä, kuinka marttyyrien sielut keskustelivat Jumalan kanssa. Toisin sanoen, vaikka heidän ruumiinsa olivat jo kuolleet, heidän sielunsa olivat edelleen elossa. Ja apostoli Pietari puolestaan kirjoitti, että Jeesus saarnasi evankeliumia niille hengille, jotka kuolivat Nooan aikaisen vedenpaisumuksen aikaan. Heidän sielunsa olivat siis elossa vielä ruumiin kuoleman jälkeenkin.

Jotkut kuvittelevat, että kuolleen ihmisen sielu on kuoleman jälkeen tiedottomassa tilassa, mutta sekään ei pidä paikkaansa. Koska Raamatussa kerrotaan, että Jeesus saarnasi evankeliumia kuolleiden hengille, se osoittaa selvästi, että kuoleman jälkeen olemassa oleva sielu on tajuissaan ja kykenee ymmärtämään ja ottamaan vastaan evankeliumin.

Sielu on elämän ydin

Raamatussa ruumiin kuolema tarkoittaa hengen eroamista ruumiista (Saarn. 12:1–7). Kun sielu poistuu ruumiista, ruumis kuolee, ja päinvastoin, kun ruumiista poistunut sielu palaa takaisin ruumiiseen, ruumis herää jälleen eloon. Elämän ydin on siis sielu, ei ruumis.

Luukkaan evankeliumi 8:49–55 Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagogan esimiehen kotoa ja sanoi: ”Tyttäresi on kuollut…” … Jeesus sanoi: ”Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut vaan nukkuu.” … Jeesus tarttui hänen käteensä ja sanoi kovalla äänellä: ”Tyttö, nouse!” Silloin hänen henkensä palasi. Hän nousi heti, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää.

Synagogan esimiehen tytär heräsi henkiin, kun hänen sielunsa palasi hänen ruumiiseensa. Näin ollen ihmissielu voi olla joko ruumiissa tai sen ulkopuolella. Se voi siis olla olemassa ruumiista riippumatta. Myös apostoli Paavali mainitsi jopa kahdesti, että ihmissielu voi olla olemassa erillään ruumiista (2. Kor. 12:2–3). Hän todisti myös pyhien kuolemaa koskien, että se tarkoittaa muuttamista pois ruumiista ja menemistä Kristuksen luo.

Kirje filippiläisille 1:21–24 Sillä minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Jos minun on elettävä lihassa, se tuottaa hedelmää työlleni. En tiedä, kumman valitsisin. Olen ahtaalla näiden kahden välissä. Haluaisin lähteä täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi verrattomasti parempi…

2. kirje korinttilaisille 5:8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiistamme kotiin Herran luo.

Kun apostoli Paavali puhui kuolemasta ja ”lihassa elämisestä”, hän sanoi: ”Haluaisin lähteä täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi verrattomasti parempi”. Tämä johtui siitä, että hän oli vakuuttunut olevansa Kristuksen luona taivaassa heti, kun hänen sielunsa poistuisi hänen ruumiistaan.

Se tosiasia, että ihmissielu voi olla olemassa erillään ruumiista ja että ruumis, jonka sielu on jättänyt, on täysin kuollut ja eloton, osoittaa, että elämän todellinen ydin on sielu, ei katoava maallinen ruumis. Siksi apostolit vertasivat ihmiskehoa telttaan, jossa sielu asuu hetkellisesti (2. Piet. 1:13–14; 2. Kor. 5:1–4), ja kulkivat evankeliumin tietä odottaen ikuista elämää taivaassa, eivätkä väliaikaista elämää tällä maan päällä.

Uuden testamentin ajassa Kristus itse tuli maan päälle ja opetti ihmissielun totuudesta. Myös tässä viimeisessä ajassa toinen tuleva Kristus, Kristus Ahnsahnghong, ilmoitti Raamatun kautta ihmissielun ja hengellisen maailman olemassaolon niille, jotka elivät tyhjänpäiväistä elämää maan päällä oivaltamatta henkisiä asioita. Kuunnellen Hänen opetustaan palatkaamme takaisin taivaaseen, todelliseen henkiseen kotiimme, jossa voimme elää yhdessä sielujemme vanhempien ja kaikkien veljiemme ja sisartemme kanssa iankaikkisessa ilossa ja onnessa.

Opiskelethan lisää ihmissielusta Raamatun todistusten kautta!